Katselin kirjojani, vain niiden nimiä, ja kas niistä kehkeytyikin tällainen tarina. (Kirjojen nimet tummalla kursiivilla)

Tässä Nuoren tytön päiväkirja kertoo mitä on Lyhyt historia lähes kaikesta:
On helle! Toivon hartaasti tuulahdustasi Pasaatituuli, sinä Kuiskaava tuuli, sillä minulla on nyt niin Menopäällä.
Minulla on edessäni Maailmankartasto ja myös Atlas of Canada, ja mietin, että minnehän ajelisin. Minulla on Saab 9-5 ja Opel Vectra.
Olen saanut Terkkuja Iinalta ja Terkkuja Enniltä. Oi ne ihanat Keskiyön lapset, ovat jo niin Pikku naisia ! Menisinkö sinne? Me karjalaiset olemme aina Askeleen jäljessä, sillä jollakin on jo Kolmastoista lapsi.  Olisi siellä myös Seitsemän veljestä, Serkkuni Raakel ja Iekko, se Sanankäytön pikkujättiläinen.
Jospa siis olisin vain Matkalla Suomessa, jääköön unholaan Reiseziel Deutsch myös Teheran ja Moskiittorannikko, siellä mongertavat vain Englis and you.
Toiveissani on kuitenkin  joskus nähdä Kaunis maailma, Kaukaiset rannat, Dinosaurukset, ai, eikö niitä enää ole? Hm No ainakin haluan nähdä Hiljaiset sillat.

Oikeastaan haluaisin elää kuin Marjaana Madagaskarissa tai Robinson Crusoe Saaren hiljaisuudessa, ja että se olisi Suljettu saari ja saaressa olisi Hopeapoukama. Saisin olla Illat meren rannalla, mutta voi, minä pelkään. että Salama iskee saareen ja silloin olisi Vaaralliset rantaleikit.
Siksi olenkin päättänyt, että nyt on Koiravuosi mallia Papillon  ja päätin elää Koiranelämää kuin Kylän koirat. Iloisen luuserin käsikirja ja Pelle Pelottoman käsikirja oppaana ja viettää Onnen päiviä, Paljain jaloin mummojen puutarhassa. Minulla onkin Kaunis puutarha ja Huumaavan tuoksun huvila. Ja Koti kukkii. Se on Paikka nimeltä Vapaus. Siellä on Kiroileva siili ja kuulen kaikki Mehiläisten salaisuudet, senkin, että Luonnon ystävän Suomi on Vaarallinen valinta. Ja Luonnon aakkoset on Karmea totuus eläimistä. Uppo Nalle ja Suomen lasten eläinsadut kalpenevat sen rinnalla.

Kerran minä vietin Syyspäiviä.  Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, sillä Korpikylän pojat, he ovat kuin Kymmenen riivinrautaa, Tuhon veljeskunta. Joukossa oli myös Poika joka keksi kuplapistoolin.
Rannalla oli myöskin Aatelisneito ja porvaristyttö, Anna Karenina.  Kettusen paluu, Ihmisen käsikirja voisi opettaa pojille, että mitä ovat Elämän paradoksit. Mutta nyt on Prinsessa karkuteillä. Missä olet Silvia? Hänen kuninkaallinen kerkeytensä. Et sinä Silvia, Ruotsin kuningatar  vaan sinä Viipurin kaunotar. Veikö sinut mukanaan Vieras mies? Se Kaupungin vihatuin mies, Kanteiden kuningas?  Hän on Luurankomies niin kertoi Rosie.
Hurmasiko sinut Sokea rakkaus? Lähditkö Täydessä ymmärryksessä? Tuliko sinusta Synnintekijä vai Pyhimys sattuman oikusta? Mutta muista, jos menet, se on Viimeinen messu, Nyt ja ikuisesti ja Isä jää yksin. Ei auta edes Mars ja Venus, seurustelun taito.  
Se on Viimeinen kesä, Ennen routaa, sitten tulee Jääkausi ja olet Jään kahleissa. Mutta pääasiahan on, että olet Elossa!

Nyt tulkaapa Sisään! Lyhyt historia kaikesta kotona tulee tässä. Sillä kerron nyt aivan Henkilökohtaista. Eihän se kylläkään ole Valtakunnan salaisuus, että olen Äitini tytär, Löytölapsi. Ja Steve ja minä olemme Kaksoset.
Rakkaalle isoäidille Neiti tohtori määräsi Luontaishoidot. Mutta isoäidillä oli Villiä viisautta ja neuvoi lääkäriäkin: Tunne itsesi, Ymmärrä muita. Kunnon ruokaa Syömällä terveeksi.  Ja jatkoi: Ensin Puhdistus sitten Parantava ruoka. Sitten voi sanoa että Elämältä se maistui.
Äitini yritti olla myös tohtoria viisaampi Potilas, mutta tohtori sanoi Tappava hymy huulillaan: Teillä on Rasvamaksa, Ihon alla. Se on Luonnoton surmaaja. Teille täytyy tehdä Akupainelu.
Niinpä äitini tuli Takaisin kotiin Tähtäimessä Tilinteko.
Tämä on Tositarkoituksella sinulle, Jäähyväisluento, Päivän viimeinen keikka ja haluan että minulta putoaa Kivi sydämeltä. Sillä minulla on edessä Sukellus läpi pilvien, sanoi äiti Vesissä toinen silmä. Te olette Hiljaisuuden lapset. Minulla oli Lapsen sydän ja Pelon liekit löivät läpi. Veljelleni äiti sanoi; Älä pelkää poika, sinä olet Eddien poika, Kätkäläinen, mutta valitettavasti Vain tuuli todistaa sen.
Minulle äitini sanoi: Kokoa itse tietokone, Esteitä pelkäämättä ja pistä Kotisivu pystyyn, mutta muista Viestinnän lait ja säännöt. Silloin jää Menneisyyden kaiku taakse ja pääset Takaisin huipulle.
Siinä oli elämäni Käännekohta. Ja niin minusta tuli Sankkalan perijätär. Ja pääsin Huipulle.

Se oli kylläkin Kätketty perintö. Sillä minusta tuli Náhani, N niin kuin nuuskija, Varastettu elämä alkoi, Salaiset tehtävät ja Armoton kilpajuoksu. Elin koko ajan Riskirajoilla, oli Kovat panokset ja Veitsi kurkulla.
Sitten tuli Huhtikuun myrsky, Naistentanssit ja Tanssinopettajan paluu elämääni.
Mies kysyi: Saanko luvan? Ja jatkoi:Muistatko minut?
Hyvä tavaton!
Tottahan muistin, olimmehan aikoinaan aikamoiset Tulisielut kuin Julie ja Romeo. Hääyö oli kuin Joulun lupaus.
Nyt hän sanoi: Ensin aioin lähettää sinulle kukkia, mutta tulinkin itse. Ole kanssani Vielä yksi kesä, Rakasta minut vahvaksi.
Olin kuin Kiirastulessa. Tunteiden äänet kuiskivat, tuo Sokea rakkaus. Mutta ei, nyt ei ole Tilaa rakkaudelle.
Erosimme silloin Pakon edessä sillä olimme kuin Taulun vangit, kuin Tapaus Engström/Sareld. Meille tuli Pesärikko.
Tämä Hevoskuiskaaja oli Viimeinen vieras jonka olisin halunnut tavata. Hän sellainen Sateentekijä ja Joutavuuksien Jumala eikä hänellä on kuin Lasihevonen! Hän on Raatokärpänen ja kuvittelee, että olen Vapaata riistaa.

Mutta sitten ykskaks Pimeyden läpi kuului Laukaus Manhattanilla. Musta kaupunki hiljeni. Texas palaa! Hälytystila!
Katson pimeään, Missä on Arpadin kuningas? Näen vain Hylätyt talot, autiot pihat ja Kasvot betonissa. On kuin olisi käynnissä Ihmiskunnan loppulaukka.
Oliko tämä Väijytys, Viikingin kosto?
Yön pimeä ote
hellittää. Pilvi täynnä pisaroita peittää kuitenkin auringon ja Muuttohaukka kaartelee taivaalla. Yht´äkkiä kuuluu Huuto aavikolta. Lähden kohti aavikkoa. Kevätjää ratisee jalkojeni alla.
Kamelianainen tulee Askeleen jäljessä, kädessään Raamattu ja kävellessään hän käy Keskusteluja Jumalan kanssa. Kulkumme on kuin Aku Ankan jouluparaati.
Löysin Luolien suojatit ja näin, että oli tapahtunut Ihmisen synty, oli syntynyt Jäätikön lapsi, se on Voitonmerkki! Paikka oli kuin Kangastus. Siellä oli Karuselli, Variksenpelätit ja Liitupölyä kaikkialla. Siellä oli myös Mustalla merkitty Sininen vyöhyke, jossa oli Punaisen höyhenen keittiö. Mosaiikki lattiana. Se oli kuin Pompeji. Heillä oli ollut Sadan vuoden yksinäisyys, ilman Viestinnän virtauksia, vain Sisäinen tiedotus ja Sananlaskuja. He kysyivät minulta Joulutarinoita ja Käytännön viestintää. He kysyivät: Miten opin kirjoittamaan paremmin? Sanoin: Kehitä itseäsi. Laajenna sanastoasi ja opettele Puheviestinnän perusteet. Neuvottelu ja kokoustaito sekä Viestinnän perusteet on syytä opetella sillä Asiatyyli ja viestintä ei ole mitenkään helppoa.
He kertoivat minulle, että silloin Kun kyyhkyset katosivat alkoi Kuolonpeli,Tapaus Kobra. Tuli Myrskyinen hiljaisuus ja Tappaja. Valkoinen tappaja kierteli kaupungissa, mutta Odessan miehet opettivat meille mitä on Yritysdemokratia ja muuttuva organisaatio, silloin tulimme tänne.
Nyt he palasivat Takaisin elämään ja uskovat sanontaan Huomisessa elämä. He järjestivät Tasavallan pidot, menu oli herkullinen Kainuu á la carte. Samalla he myös kertoivat Suomalaiselle kaverille Karjalan ruoasta.

Nyt Oikutteleva bussi odottaa, sillä minun on jatkettava matkaani, koska minulla on Toimittajan työ. Päässäni pyöri 10 ajatusta ajasta ja tekeillä oleva Hyvä lehtijuttu.
Mukanani  Mannerheimin muistelmat ja Kapteeni Corellin mandoliini, joka on minulle kuin Kaanin aarre ja hyvä Matkaratto.

Tiedätkö mitä?
Myös Pieni kuusikymppisen kirja on erinomainen Pieni mökkikirja.
Toivotan sinulle lukijani Onnea nyt, onnea aina !