Niin se vaan on, ettei vanhuus tule yksinään. Se tulee näköjään minulle ainakin pienten remppojen kanssa. Onneksi ei kuitenkaan sen pahempaa kuin, että liikkuminen on aika ajoin kivuliasta. Kävin lääkärissä valittelemassa nivel- ja lihaskipuja ja kuinkas ollakkaan, lääkäri alkoikin kyselemään, että nukunko hyvin. No enpä todellakaan nuku. Mutta nyt nukun kuin tukki lääkärin antamilla rohdoilla. Kyllä se lepo kuitenkin taitaa olla sitä parasta lääkettä. 
Niin, jokainen vanhenee, en minä yksin. Toivottavasti nuoret pitävät mielessään, että kannattaa ennakoida tulevaa vanhuutta. On hyvä jos pitää kunnostaan huolta koko elämänkaaren ajan. Vaikka ei sekään takaa hyvää vanhuutta. Tunnen monta ihmistä, jotka ovat varmasti hyvin hoitaneet kuntoaan ja eläneet terveesti, silti elämä onkin pysähtynyt yllättävästi toisten autettavaksi. Arvostan vanhoja ihmisiä. Heillä on paljon tietoa ja elämänkokemusta. Jos he eivät pysykään tämän nykyajan tekniikan hermolla, niin väliäkö sillä. He ovat antiikkia. Ja antiikkihan on arvokasta!

Kaikesta vanhastahan ei tule antiikkia. Yllätyin lueskellessani Yhteishyvä-lehteä. Siinä oli tietoa  kuinka kauan esimerkiksi maahan syljeskelty purukumi säilyy luonnossa, 20-25 vuotta! No sehän on pieni kokkare, pieni, niinkuin tupakantumppikin, jonka maatuminen vie 10-15 vuotta. Monikohan tulee ajatelleeksi, kun nakkaa tumpin maahan, hiertää vähän natsaa kengänkärjellä piiloon, että siellä se vielä on löydettävissä kymmenen vuoden päästäkin.
​Paljon näkee luontoon nakeltuna pahvisia kertakäyttömukeja, siellä se voi olla maatumatta jopa viisi vuotta. Pahvilaatikon olisin uskonut maatuvan aika nopsaan, mutta sekin säilyy maatumatta 10-50 vuotta. Muovikassit säilyy luonnossa 20-100 vuotta. Sen olen kyllä tiennytkin, että metallitölkit ja muovipullot elää pitkään, mutta se, että niiden maatuminen voi kestää jopa 1000 vuotta, se oli uutta!  Seuraavan kerran kun mökin rantavesistä löydän lasin sirpaleita, niin en manaa pelkästään entisiä rannan asukkaita, vaan laajennan kirouksiani monia monia sukupolvia taaksepäin. Lasi kun säilyy luonnossa miljoona vuotta!
Aika ajoin on iso meteli  koirankakoista.  Siitä kirjoitellaan lehtien yleisönosastoissa ja se riipoo monien mieltä. En minäkään pidä siitä, että niitä ei jakseta kerätä pussiin ja roskiin, varsinkin jos koira tekee ne kulkuväylille. Voisi ne ainakin pukata syrjään ja talvella peittää sitten lumella. Se on eri juttu jos se Murre tekaisee sen läjänsä jonnekin syrjään ojanpohjalle, olkoon siellä. Koirankakka maatuu 1-6 kuukaudessa, aika nopsaan, verrattuna ihmisten jättämiin roskiin.. mietippäs sitä!