Vaikka kesä ei kevään jälkeen ole parhaimpia puoliaan nyt näyttänytkään, niin silti olen nauttinut suunnattomasti mökkielämästä. Tuntuu, että sehän on asenne- ja puketumiskysymys enimmäkseen. Villasukat jalassa on niin mukavaa mökissä  tossutella, ulos mennessä crocsit vaan jalkaan ja menoksi.
Mukavuutta tietenkin lisää mökin leivinuuni, silloin tällöin vähän lämmittää niin pysyy sopiva olotila.

Keväällä, ensimmäistä kertaa mökillä käydessä, odotti tällainen yllätys.
Ensimmäiseksi silmät  naulautuivat kattoon, mutta katossa ei ollut vuotojälkiä.
Aikamme ihmeteltyä syy tai oikeastaan syyllinen selvisi. Ei, ei se ollut tuo uunin päällä asustellut kukko kuseskellut. Olin saanut joitakin vuosia sitten lahjaksi suolatuikkulyhdyn. Muina talvina se oli pöydällä liinan päällä, mutta nyt olin syksyllä nostanut tuohon uunin reunalle. Lyhty oli todennäköisesti imenyt siinä uunin päällä itseensä kosteutta.
Lyhty oli aivan täynnä vettä ja ulkopinta tihkui vettä. Oli aika yllättävää. Lyhty sai jatkaa ulkona tihkumistaan. Onneksi jäljet kuivuivat ja vain ensimmäisellä lämmityskerralla tulivat näkyviin joksikin aikaa.

Mökillä on mukavaa seurata luontoa.
Syksyllä tehdyt linnunpöntöt olivat keväällä saaneet asukkaat. Siellä on emoilla riittänyt puuhaa, nälkäistä jälkikasvua. Halkopinossa olleesta pesästä räklän pojat lähtivät jo pari viikkoa sitten maailmalle,  sinitiaisen poikaset pudottautuivat pihakoivusta alas juhannuksen aikaan. Joutsenpariskunta viiden poikasensa kanssa ja pienempiä vesilintuja isompien lapsilaumojensa kanssa vierailee illoin aamuin mökkirannassa. Siili käy myös joka päivä katsastamassa olisiko koiralta jäänyt makupaloja.
Mökin välikatossa asustaa tänä vuonna oravaperhe. Koirallakin on ajanvietettä kun orava kiusoittelee ikkunan takana.
No joo, on niitä itikoitakin jonkin verran.