Kyllä se tuo aika vierähtää.. monista asioista on mennyt jo se puoli vuosisataa ja enemmänkin.
Mökillä säilyttelen lapsena haalimiani koriste-esineitä. Muutamilla on jo ikää yli kuusikymmentä vuotta.

Nämä kipsiesineet raahasin markkinoilta mukaani puoliväkisin. Olivat jo silloin viallisia mutta ei se minua haitannut. Menimme äidin kanssa markkinoille, mutta markkinat oli jo lopuillaan ja kauppiaat siivoilivat kojujaan. Huomasin roskissa kolme kipsikoristetta: Saksanpaimenkoira jolta oli kuono vioittunut, tyttö jolta oli jalat poikki ja tyttö ja poika  kanootissa josta oli kanootin toinen pää katkennut. Ei ne viat minua haitanneet ja kun kauppias sanoi että saan viedä ne niin eihän siinä äidin auttanut kuin suostua. Keräsin esineet hameeni helmaan, istuin äidin pyörän tarakalle ja niin mentiin kotiin.

Moni sanoisi, että roskiin vaan, mutta minä en. Kyllä ne vaan saa olla mökin yläorrella muistuttamassa siitä onnen tunteesta kun minä sain ne!  Koira koki vuosien saatossa kovia kun unohtui mökillä ikkunan ulkolaudalle talveksi. Maalit rapisi irti ja korvat typistyi ja etutassutkin vähän kärsi. Sitäkään en raski heittää pois vaan elättelen ajatusta että joku kaunis päivä korjailen ja maalailen koiran kuntoon. Niinpä tänään olenkin kaahlannut netistä ohjeita miten kipsitöitä voisi korjailla. Nyt tiedän sen.. noin ajatuksen tasolla..toteutus onkin siten erikseen.