Olipas eilen mukavaa katsottavaa telkkarissa kun Esko Valtaoja oli  Helil kyläs. Joku aika sitten oli poikani perhe lomailemassa luonamme mökillä. Jostakin tuli mieleeni avaruuden  musta aukko ja kun tiesin poikani kiinnostuksen avaruuteen pyysin selittämään sitä minulle. Ja sainkin minullekin tajuntaan menevää selitystä. Ei se musta aukko ollutkaan kummallinen viemäri, vaan jokin kiinteä painuu kasaan ja kun tarpeeksi tiivistyy niin alkaa vetää kaikkea magneetin tavoin puoleensa jne jne.. en minä sitä osaa teille selittää.. kysykää viisaammilta. Minulle se vaan tuli ajatuksissani ihan ymmärettäväksi.
Tuli tässä myös mieleeni kun kerran olin yksin mökillä. Alkoi sataa vettä, sade koveni ja koveni ja alkoi outo humina. Satoi aivan vaakasuoraan ja niin tiheästi että en nähnyt pihalle kuin pari metriä. Tuijotin ikkunasta ulos ja korvissa humisi. Tuli kammottava tunne, ajattelin että nyt taisi maapallo lähteä kiitoon. Aivan epätodellinen, ahdistava tunne. Sitten se ykskaks loppui, yhtä äkkiä kuin alkoikin. Menin pihalle katsomaan, kaikki näytti olevan kunnossa pihalla, mutta sitten huomasin ulkohuussin takana naapurin puolella paksun männyn katkenneen ja naapurin metsään oli tullut pitkä aukko, kuin olisi tienpohjaa varten raivattu. Taisin olla trombin sydämessä. Toisen kerran satuin trombin lähelle kun poikani leikki pihan hiekkalaatikolla. Kuulin kun tuli outo tuulen humina ja huomasin kadun toisella puolen puiden taipuvan kapealta alalta. Tempaisin pojan syliini ja lähdin juoksemaan sisälle. Päästyämme terassille nähtiin kun hiekkalaatikon kaikki hiekat ja lelut nousuvat korkealla ilmaan. Samassa hiekat putosivat suoraan laatikkoon takaisin mutta lelut, iso muovinen kuorma-autokin. lähti tuulen matkaan ja niitä löytyi sitten kadun toisesta päästä. Mitenhän pojan olisi käynyt jos en ennättänyt juoksuttaa terassille. Ainakin varmasti olisi ollut silmät ja korvat hiekkaa täynnä.  Onneksi meillä Suomessa on vain trombeja.