On vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. En meinannut uskoa millään, että miten kauan! Ehkäpä  tuo kolmisen vuotta väliä kuvastaa ihan oikein elämääni ja tunnelmiani, vaikkei sitä sanoiksi ole tullut puettuakaan.

Että mitäkö uutta olen nyt oppinut?IMG_0069%20%282%29.jpg

Minä, eläkeläinen, päätin siis viime vuodenvaihteessa oikeasti jäädä vapaalle. Päätin pistää elämäni uusiksi, kaikinpuolin. Jätin kaiken sitovan yhdistystoiminnan ja pöläytin yksityiselämänikin uuteen uskoon, eli takaisin itsenäiseen elämään. Mielsin itselleni, että tämä vuosi on sitten kuin testivuosi. Kuulostelen miltä kaikki tuntuu.

Hyvin on aika kulunut ilman minkäänlaisia sitoumuksia suuntaan tai toiseen. Olen oppinut nauttimaan olostani. Olen oppinut senkin, ettei tarvitse pitää varsinaista siivouspäivää, vaan siivoilen kun siltä tuntuu. En väkisin väsymykseen asti, vaan vaikka pienen osan kerrallaan. Enää en stressaa kun joku piipahtaa yllättäen kylässä. Talo elää tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan. Jossakin näin vitsin missä mummeli istuksi kiikkustuolissaan ja tuumasi, ettei tee pikasiivousta kun ystävä tulee käymään, vaan antaa huushollin olla sikin sokin. Sillä kun ystävä menee  omaan kotiinsa, hän voi ajatella oman kotinsa siisteyttä ja tuntea itsensä niin hyväksi ihmiseksi. Että silleen..

Olen oppinut tuntemaan senkin, että miten hyvältä tuntuu, kun saan Ikean kassillisen täyteen tavaraa joilla ei ole minulle välttämättä tarvetta ja saan sen vietyä lähetyksen kirpputorille.

Joillekin tapaamilleni puolitutuille  näyttää olevan vaikeaa ymmärtää, että ilman kalenterin täyttämistä menoilla voisi nauttia olostaan. Mutta, kun kuuntelen heitä, kalenteriorjia, niin eivät he oikein onnellisilta vaikuta. Päivastoin, valittamiselta se kuulostaa.

 Niinhän se on, että jos ei osaa sanoa ei, niin homma paisuu kuin pullataikina. Itselläni ainakin oli vapaaehtoistyössä, että ajatukset alkoivat olla kuin omaa yritystä pyörittävällä.

Töissä ollessani laitoimme työkaverin kanssa täyden vesisankon käytävälle ja kun jompi kumpi ei meinannut malttaa lopettaa töitä virka-ajan päättyessä, komensimme toisiamme käyttämään sormea vesisankossa ja katsomaan olemmeko korvaamattomia. Se oli töissä se.. Ja totesin tämän testivuoden aikana, että sama pätee vapaaehtoistyössäkin, pitää malttaa antaa tilaa toisillekin.

Nyt nauttimaan joulun odotuksesta turhia stressaamatta, samaa tunnetta toivon sinullekin!