Pitää pikkuhiljaa alkaa orientoitumaan talven tuloon. Onkin jo viihdytty entistä enemmän kotona kuin mökillä. Kyllä me on tiheään käyty mökilläkin, koska matkaa ei ole kuin viitisentoista kilometriä. Jos ei muuten, niin laittamassa siileille ruokaa. Aluksi kesällä luulin, että siellä on vain yksi siili, mutta niitä on kaikkiaan ainakin viisi. Niille on syötetty koiranmakkaraa, että jaksavat talvehtia. Meillä on mökin mailla myös vanha käyttökelvoton mökki, jonka olen ajatellut antaa palokunnalle poltettavaksi harjoitustyönä, mutta nyt olen tullut ihan toisiin ajatuksiin, sillä voihan olla, että joku siileistä talvehtii senkin mökin alla. Olisi aika surku jos talvella mökki poltettaisiin ja joku siili palaisi mukana.
Eli, lopputulema..ei polteta.
Olisikohan tämä päätös ollut järjestysluvultaan numero 25 947? Joku tietävä sanoi joskus, että ihminen tekee noin 40 000 päätöstä päivässä. Se on aika paljon, mutta emmehän edes ajattele tietoisesti kaikkia päätöksiämme, aivot vain päättää puolestamme.

Syksy on nyt alkanut kaikessa toiminnassakin. Kuntosalia kerran viikossa. Ja ajatukset pyörii jo tiiviisti yhdistystoiminnan  ympärillä. Alkaa kalenteri täyttyä. Kaupungille voi ja pitääkin antaa iso kiitos. Olemme saaneet kolmannen sektorin toiminnalle uudet tilat. Entinen tila oli ahdas ja kaupunki tarjosi käyttöömme todella hyvät tilat, teki vielä remontinkin. Yhdistettiin kaksi isoa huonetta purkamalla väliseinä pois. Kyllä meillä vammaisjärjestöillä ja eläkeläiskerhoilla nyt passaa toimia. Niin, eikä siinä kaikki. Niinkuin mainoksessa sanotaan, saimme erään projektin kautta yhteiskäyttöömme tietokoneen ja muut  hienot vermeet. Nyt voimme pitää esimerkiksi etäluentoja. Sellainen meillä onkin jo tulossa heti marraskuussa. Luento tulee keskussairaalasta ja aiheena keuhkoahtaumatauti.

Ja tänään sitten opin mikä on popniitti. Teenköhän minä sillä tiedolla jotain? Hmm...